sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Rakastaa, niin kuin ensimmäistä kertaa

Rakkauden alamaisena
rakastin
vain niin kuin
ensimmäisen kerran voi rakastaa

Rakastaa niin täysin sydämin
että lopuksi
ei ole kammiota, ei piilopaikkaa
jota rakkaus ei olisi täyttänyt
hukuttanut virtaansa

Rakastaa
niin kuin ensimmäistä kertaa
rakastaa
jokaisella hengenvedollaan
humaltuu, täyttyy
rajattomaksi

Rakkauden alamaisena
minä rakastin

Ja nyt
ymmärrän
Se on minun pelastukseni
armoni
Rakastaa
niin kuin ensimmäisellä kerralla
aina vain rakastaa

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Minä taistelin rakkaudesta

Näin unta kuinka olin joutunut haaksirikkoon ja kelluin kylmässä merivedessä. Minun luonani oli myös mies. Hän oli kuin sotilas, karski ja tietäväinen kuinka selviytyä hengissä. Meri oli levoton ja satoi, oli yö ja niin kauhean kylmä. En tiedä kuinka merestä lipui miedän luoksemme toisen maailmansodan aikaisia ruosteisia merimiinoja, koko ajan lähemmäksi. Olin kauhuissani. Mutta tämä mies oli sotilas, hän oli kylmäpäinen ja käski tarrautua niihin miinoihin, mutta vain tiettyihin kohtiin. Yhdet kohdat olisivat turvallisia, jos johonkin muuhun osaan koskisi, miinat räjähtäisivät heti ja me niiden mukana. Painottelua, jatkuvaa painottelua ja kylmää kauhua.

Yht´äkkiä olimme pelastautuneet johonkin vanhaan alukseen. Olimme hytissä, mutta nyt siellä oli minun lisäkseni vielä toinen nainen. Ei ketään outo, vaan aivan kuin kaksonen, toinen osa minusta. Oli silti kylmä vaikkemme olleet enää vedessä, ja turvauduimme toistemme lämpöön, jotta selviytyisimme.

Miehelle meistä oli tullut seireenejä. Me olimme jäätymäisillään, mutta kun lämpö alkoi vaikuttamaan ja palauttamaan elintoimintojamme, me olimme hänelle tuskallinen muistutus haluista.Hän makasi keskellämme, olimme kietoutuneet häneen kuin liaanit, mahdollisimman lähelle. Mies oli tulla hulluksi.

Pian hyttiin oli ilmaantunut patteri ja mies meni ripustamaan vaatteita sen päälle ja jäi nukkumaan patterin lämpöön, me kaksoset nukuimme toisiimme turvautuen, sylikkäin.

Siirryimme johonkin toiseen universumin tasoon, jossa näin kuinka toinen meistä kaksosista suoritti taikoja. Tuo nainen oli vihollinen, hän halusi miehen sielun omakseen. Ja tajusin kuinka minä rakastin tuota miestä. En ehkä seksuaalisesti, mutta hänen sieluaan, minä rakastin häntä ja en voinut vain antaa tämän toisen osan minusta tuhota häntä. Me noiduimme ja käytimme loitsuja, taistelimme yhden miehen sielusta. Ja lopulta, minä voitin. Minä rakastin tuota miestä sieluni tasolla niin mahdottoman paljon, siihen ei riitä sanoja kuvaamaan sen määrää. En voinut pyytää toista rakastamaan minua, mutta minulle riitti, että edes jossain tasolla, me olimme aina yhtä. Minä rakastin ja minulle se riitti. Minä rakastin.

Sitten heräsin.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Luopumisesta

Näin unta kuinka yritin johdattaa suuren ryhmän lentokoneeseen. Tämä on uni joka toistuu aina ajoittain. Aina joku on myöhässä, tai eksynyt tai olemme väärässä lähtöhallissa jne. Juoksemme ja juoksemme ja aina me olemme myöhässä. Ei niin että se olisi minun syyni, olen porukan johtajana, mutta muut ihmiset estävät minua pääsemästä lentoon. Tälläkin kertaa toivoin, että voisin vain jättää muut selviämään itseksensä ja kiiruhtaisin koneeseen.

Niin, jos tätä alkaa tulkitsemaan, niin taitaapa alitajunta yrittää kertoa, että olisi parasta vain luovuttaa kaikista turhista velvotteista, joita on ottanut kantaakseen ja alkaa huolehtimaan omista tarpeistani. Ne ovat tärkeämpiä.
Minä haluan jo päästä lennolleni!

Toinen uni oli sellainen, jossa heräsin vanhasta asunnostani ja vieressäni nukkui exäni. Hän heräsi ja alkoi tekemään selväksi kuinka paljon haluaisi tehdä minulle hyvää ja rakastella kanssani. Silloin nousin hetkeksi ylös sängystä ja menin vessaan tarpeilleni. Huomasin että minulla oli alkanut kuukautiset, runsaimmat kuin koskaan ennen koko naisena olon aikana. Ja voi sitä helpotuksen tunnetta jonka tunsin! Ihanaa, nyt minulla on syy kieltäytyä seksistä.

Kun heräsin unestani, minulla oli jotenkin surullisen helpottunut olo. Minä alan pääsemään tästä kaikesta ylitse. Ehkäpä jonain päivänä tämä luopumisen ja suremisen prosessi päättyy..

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Elämän eväät

Vittu on ruma sana
ja hienot naiset eivät syljeksi
Tässäpä elämän eväät naiseksi.

Ja kuitenkin
naisena naisen elämässä
jolloin eväät on pureskeltu
rumia sanoja  kuultu
kerta liian monta
Silloin on aika sylkäistä

On aika riisua korsetit
ja antaa kaiken ihanan lihan
pursua ja hengähtää
On aika hekumoiden
rutistaa ja litistää
rinnat, mahat ,syleilyyn

Naisena naisen elämässä
jokaisen on tehtävä,
omat elämänsä eväät.

Tanssia Aira Samulinin kanssa

Näin unta Aira Samulinista. Nainen, joka herättää ristiriitaisia tunteita. Eräällä tavalla kunnioitan häntä naisena ja ihmisenä ja silti siinä ihmisessä on jotain mikä ärsyttää. Taidan vain olla itse kateellinen sille elämänilolle :)

Siis, olin tanssitunnilla tanssistudiossa, jossa seinät olivat täynnä peilejä. Naisilla oli yllään tiukat jumppapuvut, trikoota niin että paukkui. Taisin tosin olla ainoa, joka ei ollut simpsakassa kunnossa. Piilouduin salin perällä, omaan rauhaani, sieltä oli turvallista katsoa ja yrittää pysyä mukana ilman hirveää häpeää. En tiedä miksi Aira oli siellä, mutta hän oli kuin palava ruusu! Joulunpunaiset glitteritrikoot yllään, ja nyt puhun kokoasusta, ja mustat korkokengät jalassa, hiukset liekehtien, hän asteli saliin ja tempaisi minut mukaan salin eteen, ihan peilien lähellä. Hän opasti että silloin kun on epävarma ja ei tiedä osaako, on parasta mennä ihan kaikkien eteen. Voi hyvää päivää, kun halusin kiemurrella itseni jonnekin maan rakoon, mutta valitettavasti parkettilattiasta ei löytynyt minun mentävää rakoa. Siinä Aira sitten tanssi, pää ylväästi pystyssä, naurua silmissä ja enhän minä siitä mihinkään päässyt. Oli vain parasta ottaa maailman valloittajan asenne kehiin ja pistettä itsensä likoon. Siellä me sitten tanssimme, kaikkien silmäparien edessä, peileistä heijastuen.

Olin myös toisessa unessa jumppatunnilla Jane Fondan kanssa. Outoa siinä oli että olimme jossain Tyynenvaltameren mikrosaarilla, palmut huojuivat, linnut lentelivät niin sinisen sinisellä taivaalla ja me jumppasimme trikoissamme, palmunlehviin pukeutuneiden paikallisväestön kanssa.

Olipas siinä jumppaa kerrakseen yhdelle yölle :D

torstai 4. maaliskuuta 2010

Itsensä pelastamista

Tanssia itsensä ulos itsestänsä
Siinä on ekumeniaa parhaimmillaan
Tanssia kuin rytmi olisi verta,
isää, poikaa ja pyhää henkeä

Tanssia itsensä ulos itsestänsä
antaen ja ollen
kuin rippi, synninpäästö ja Ave Maria
Pyhää yhtä kaikki

Auto ja minä

Siinä on ratti ja polkimet
Kyllä,
tiedän mikä on öljytikku
tai mistä löytyy jakopäänhihna

Pissapoikakaan ei ole
suihkualtaan kerubi

Tarvikeosaliikkeeseenkin
uskallan mennä yksin
Läimäytän dildon tiskille
ja kysyn:
" Onko tässä tarpeeksi munaa? "

Surua

Jos minun pitää surra
Anna minulle suru
Jos minä saan keskustella
Anna minulle keskustelun mahdollisuus
Jos minä saan rakastaa sinua
Anna minun rakastaa
Anna mitä tahansa
Mutta älä anna tätä pientä kuolemaa sisimmässäni
Joka kalvaa
kuin vuorovesi kalkkikiveä





Kuinka paljon tuskaa on tunnettava
kunnes se loppuu?
Kun luulee että tässä se kipupiste on
tämän syvempää kuoppaa
ei Herra Pikkukuolema voi kaivaa
Se nirhaisee palan sieltä, toisen täältä
pienellä lapiollaan
Saaden pohjaveden kohoamaan
ja toivomaan
että hukkuminen tulisi pian





Munistasi minä sinut hirttäisin
hellästi asettelisin ne koriin
keittiönpöydälle

Sulkisin munasi, rakkaani
kohtuni lämpöön
kantaisin mukanani
Olisivat koko ajan matkalla
sinne ja takasin

Munistasi minä sinut hirttäisin
jotta edes hetken,
ymmärtäisit
mitä on olla munaton

Kaipuusta ja himosta

Puhu minulle rumia
raiskaa minun korvani
kuiskeellasi
missä kaikkialla haluaisit
minua naida

Puhu minulle kuiskien
kaikista niistä pikaisista
menopaluu matkoista
joita aiot tehdä
kohta, nyt, heti paikalla

Puhu minulle
Puhu niinkuin iho puhuu iholle
lantio lantiolle
Opeta minua puhumaan
kiihkeästi, nyt
kahden vastakkain värisevien
limakalvojen kieltä






Kuka minua naisi,
siis rakastelisi
Pitäisi hellästi rinnoista
näistä kauniista persikoista

Kuka voisi koskettaa
ihan vähän vaan
Purra korvasta palasen
imeä huulia
kuin parasta viiniä
taivaan tällä puolen

Kuka voisi koskettaa
ihan vähän vaan

Heräämisiä

Teit minusta suuren syntisen
sinä rakkaus,
herättämällä ja juottamalla
Juottamalla pohjattomuuden lähteestä
tämän kalvavan nälän,
kahden vasten vapisevaa ihoa kohtaan

Opetuslapsenasi olo on julmaa,
kaiken kielletyn paiskaat kasvoilleni
Sen mitä anelen,
sen sinä kiellät

Muistot värisevistä, lauenneista ihoista
iskostat polttoraudalla

Enkä minä pääse vapaaksi,
en ennen kuin kahden ihmisen välinen kliimaksi
huutaa yhtä kauniisti
kuin yksinäinen haikara
usvaisella pellolla
hetki ennen talven tuloa




Neitsyen hämmennys
limakalvojen kohdatessa
on yhtä suuren luokan teatteria
Ei kenenkään muun silmistä
voi nähdä niin monen näyttelijän
unohtavan vuorosanojaan




Se on yksinäisen sormen paraati
maatessa lakanoilla
hetki ennen ja hetki jälkeen
Se on yksinäisen sormen paraati
vulvan vuoksi ja lasku
kaipaavan ihon itku
ja eksynyt sormi

Naisen Kauneus

Kielellä pullea kuin siman täyttämä rusina
sellaiset ovat naisen nännit
odottaen halukkaina kosketusta

Ne vaativat, rukoilevat, houkuttelevat
ovat itsepäisesti pystyssä
ylpeinä olemassa olostaansa

Sellaiset ovat naisen nännit
rakkauden rypäleet




Katso minun tammani rakkaani
katso näitä kauniita kupeitasi
hilpeinä värähteleviä
nauruun juuri purskahtamassa

Niin, katso minun tammani rakkaani
Katso näitä ilosta pulppuvia kupeitasi
Katso rakkaani
Katso

Runoja Kaukaa

Tanssi kanssasi
on kuin elämän luomista
jäätyvään maailmaan.
Perhosten keveä kosketus
lennättää minut tähtitarhoihin.




Suu suljettuna
silmät puhuvat vuorostaan.
Älä kysy hiljaisuudelta
syytä siihen.
Ystäväni, merikin puhuu
vain huokauksin ja liikkein.




Kuljen suljetuin silmin,sillä niin on kauniinpaa.
Aavikon hiekka soljuu sormien lävitse kuin aika,
jolla ei kuitenkaan ole tarkoitusta.
Tuuli tuo kaukaisen meren mukanaan,
maistan sen suolaisuuden kielelläni.
Jalohaikara tanssii balettiaan lammella
samalla kun ihmiskunta tuhoaa sormi suussa kohtaloaan.
Kuka kuulla voi tämän, ihmiskunnan karusellin vaikenemisen?