Näin unta Aira Samulinista. Nainen, joka herättää ristiriitaisia tunteita. Eräällä tavalla kunnioitan häntä naisena ja ihmisenä ja silti siinä ihmisessä on jotain mikä ärsyttää. Taidan vain olla itse kateellinen sille elämänilolle :)
Siis, olin tanssitunnilla tanssistudiossa, jossa seinät olivat täynnä peilejä. Naisilla oli yllään tiukat jumppapuvut, trikoota niin että paukkui. Taisin tosin olla ainoa, joka ei ollut simpsakassa kunnossa. Piilouduin salin perällä, omaan rauhaani, sieltä oli turvallista katsoa ja yrittää pysyä mukana ilman hirveää häpeää. En tiedä miksi Aira oli siellä, mutta hän oli kuin palava ruusu! Joulunpunaiset glitteritrikoot yllään, ja nyt puhun kokoasusta, ja mustat korkokengät jalassa, hiukset liekehtien, hän asteli saliin ja tempaisi minut mukaan salin eteen, ihan peilien lähellä. Hän opasti että silloin kun on epävarma ja ei tiedä osaako, on parasta mennä ihan kaikkien eteen. Voi hyvää päivää, kun halusin kiemurrella itseni jonnekin maan rakoon, mutta valitettavasti parkettilattiasta ei löytynyt minun mentävää rakoa. Siinä Aira sitten tanssi, pää ylväästi pystyssä, naurua silmissä ja enhän minä siitä mihinkään päässyt. Oli vain parasta ottaa maailman valloittajan asenne kehiin ja pistettä itsensä likoon. Siellä me sitten tanssimme, kaikkien silmäparien edessä, peileistä heijastuen.
Olin myös toisessa unessa jumppatunnilla Jane Fondan kanssa. Outoa siinä oli että olimme jossain Tyynenvaltameren mikrosaarilla, palmut huojuivat, linnut lentelivät niin sinisen sinisellä taivaalla ja me jumppasimme trikoissamme, palmunlehviin pukeutuneiden paikallisväestön kanssa.
Olipas siinä jumppaa kerrakseen yhdelle yölle :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti