torstai 4. maaliskuuta 2010

Runoja Kaukaa

Tanssi kanssasi
on kuin elämän luomista
jäätyvään maailmaan.
Perhosten keveä kosketus
lennättää minut tähtitarhoihin.




Suu suljettuna
silmät puhuvat vuorostaan.
Älä kysy hiljaisuudelta
syytä siihen.
Ystäväni, merikin puhuu
vain huokauksin ja liikkein.




Kuljen suljetuin silmin,sillä niin on kauniinpaa.
Aavikon hiekka soljuu sormien lävitse kuin aika,
jolla ei kuitenkaan ole tarkoitusta.
Tuuli tuo kaukaisen meren mukanaan,
maistan sen suolaisuuden kielelläni.
Jalohaikara tanssii balettiaan lammella
samalla kun ihmiskunta tuhoaa sormi suussa kohtaloaan.
Kuka kuulla voi tämän, ihmiskunnan karusellin vaikenemisen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti